torstai, 4. marraskuuta 2010

Mietelmä


Kaunis on se, joka kuuntelee hiljaisuutta mielellään
tavoittaakseen sisimpänsä soinnin

Komea on se, joka suorin selin kantaa toisenkin taakan
kaivaen selkärepustaan aina pari hyvää sanaa

Ylväs on se, joka ei yhdy pahoihin puheisiin
eikä moitteesta panettele sen lausujaa

Jalo on se, joka vaatimattomana anteliaasti ilahduttaa,
ei rikkaudestaan vaan toisen tarpeen tajutessaan

Hieno on se, joka kädellään pyyhkii toisen kyyneleet,
vaikka itse vuolaasti itkisi

Sydämellinen on se, joka antaa jumalan sylissään
sieluansa keinuttaa


2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Nämä ajatukset taitavat vaatia erityisen mielentilan...

MARJAISA kirjoitti...

Ei suinkaan, hyvyys on kuin toinen luonto, sillä joka ei halua pahentaa maailmantilaa ja kanssaihmistensä. Pahan sisun purkaminen toisiin ei ketään hyödytä. Hyvyys tulee takaisin hyvyytenä ympäristöltä. Hyvä sana ei maksa mitään, paha sana voi synnyttää ilmiriidan.