Mihin maailma onkaan menossa - paniikkiin ei ole syytä. Kaiken katastrofaalisen takana piilee suuri salaisuus. Vaikka se ei olisi tiedossa, aina on paras auttajankin säilyttää työssään tyyneytensä, se sisäinen. Varmasti myötätunto on suuri kaikilla ja sääliuhreja kohtaan.
Pelkkä puhe ei nyt auta. On aika kasvattaa sisäistä kestävyyttä. Lopun ajat voivat olla käsillä, mutta meitä suojellaan liialta tiedolta, vaikka uutisvälineet syytävät huutomerkkejä. Mille et mitään voi, säilytä rauhasi. Missäe voit auttaa, toimi!
Toki tällainen katastrofi onkin huutomerkkinä ihmiskunnan tietoisuudessa nyt. Älä parkaise itse, jos oma tilanteesi on kelvollinen. Jos olet pulassa, ilmaise se vain. Mutta muista hengittää syvään, shokkiaalto kävi läpi idän. Tapahtuneesta tuli koko ihmiskunnan traumaattinen kokemus. Olemme kärsineiden kanssa kaikki!
4 kommenttia:
asiaa tämä on, mielen hallinta on vaikeaa ja sen purkaminen helpottaa vähän. malttia ja valttia, sitä tarvitaan ja aulista auttajaa aina, kuten sanot.rukouksilla on oma paikkansa.
Kaikki on korkeimman tiedossa toki, Aikatherine. Omaa tilaa voi helpottaa rukouksilla ylemmäs, mutta ei loputonta hokemista. Luottakaamme apuunkin. Rauhoittuminen, rentoutuminen, ja Luojan läsnäolon tuntu auttaa.
Tragediat, katastrofit ja kuolleet ovat hyvää otsikkoainesta ja liikevaihdon lisäystä. Peikko luulee, että vähemmälläkin meuhkaamiseslla tilanne tullisi selväksi.
Omituisinta on peikosta se, että koko ajan koetataan lietsoa paniikkia "mitä kaikkea vielä voikaan käydä, mitä se tänne tarkoittaa, osta joditabletteja tästä". Niin ja haetaan syyllisiä. Aina. Kummallista.
Vain se tapahtuu, mikä tapahtuu. Mitä asialle voidaan enää tehdä, on hyvä miettiä, mutta entisten syyllisyyksien vatvominen ei tietenkään hyödytä. Oikeastaan syyllisiä ovat kaiki tai ei kukaan yhteisessä ihmiskunnassamme.
Monesti ajattelen, että tämä aika on vasta ihmiskunnan nuoruutta. Uskonnot sen pakanallista lapsuutta. Mutta ateismikin tekee ihmisen psyykelle sitä, "kaikki hyvä elämä mulle juuri nyt" -asennetta. Seuraa aineelisen ahneuden taipumus kollektiivisesti.
Kuolleita on on toki aina paljon enemmän kuin eläviä ja kaikenaikaa sitä tapahtuu, kuolemista. Voimme auttaa vain jäljellejääneitä. Media innostuu aina repostelemaan katastrofeja loputtomiin. Ehkä tässä näin isossa ja vieläkin jatkuvassa maanjäristysaallossa se onkin tarpeen, koska näin isot asiat kuuluvat ihmiskunnalle yhteisesti. Mutta minuakin ärsyttää joka autopommin vatvominen, kun terrorismi hakee sillä vain julkisuutta ja medialle raha kelpaa. Sille olisikin katastrofi, jos kaikilla alkaisi yhtäkkiä olemaan asiat yhtä hyvin :)
Lähetä kommentti