Monologi Olennaisen kanssa 1

Hyvä jumala,
opeta minua uskomaan ihmisiin
luottamatta heihin
Heidän ajatuksensa, tunteensa ja pyyteensä
ovat kyllä todellisia,
mutta ne eivät kestä
Kun katsoo heidän sisälleen,
yksinkertaisuudessaan he
näyttävät lähes viattomilta
He ovat vasta lapsia, jumala,
ja siksi kadotusta ei ole

Joulupukki ei tule sadesäällä...

Aikoinani olin varma, että joskus elämäni aikana saan jonkinlaisen "lottovoiton" edes. Sitä ei ole tullut. Vastoinkäymisiä vain ja arjen pikkuruisia iloja. Enkä koskaan itsepäisesti rakentanut sen ajatuksen varaan, toivoin vain onneni kääntyvän. Koska sellainen toive saattoi olla vain nuoruuden tulevaisuusoptimismia, jota minulla on paljon.

Runsaimmin saa, kun vähiten osaa odottaa - tai ainakin jotain. Tämä periaate on kummallinen - enkä puhu vain omasta elämästäni. Vaikka tarve olisi joskus suuri, niin että se hallitsee mieltä, elämässä kokee vain puutostautia. En nyt tarkoita vain, että varsinaisesti jo itse ajatus puutteesta tai runsaudesta vaikuttaisi suoraan siihen miten elämässä käy - vaikkakin sellaistakin oppia on liikkeellä.

Jos mieli on avoin uudelle vaatimatta elämältä paljon, varsinkaan jotain tiettyä, tulee kaikenlaista vastaan. Sitten ei tarvitse kuin poimia elämän joulupukin sakistä lahjojaan. Mutta muista, jos saat sieltä jonkun "paketin", kun sellainen sinulle annetaan ja vastaan tuodaan - älä torju sitä! Se ei ehkä ole niin mieluinen, koska se ei olekaan juuri sitä mitä odotit - toivoit - tarvitsit - suunnittelit. Se voi olla mieluinen. Mutta jos olet itse vastahankaan elämän virrassa, se alkaa - lahjasi - muistuttaakin risukimppua. Ota avoimesti vastaan kaikki mitä tulee ja tartu yllättäviinkin tilaisuuksiin, Apu tulee odottamattomiakin teitä...

Onko uimataitoa?

Sponttaanisti otan onkeeni kaikki mahdollisuudet, jotka elämä sattuu tarjoamaan.
Se ei ole sisäistä impulsiivisuuden ulkoistamista ainakaan suin päin ryntäilemällä!

Virta vie, muttei aina toteuta unelmiani. Siksi takataskussani kuljetan monia vaihtoehtoisia toiveita, jotta voisin tarttua kalaan, kun se vastaan ui elämäni joella.

Uiminen ei ole raskasta elämän virrassa, jos kulkee sen myötävirran mukana. Elämä on opettanut, että harmaan kiven läpi ei pääse. Eikä muuriin, jos sellainen on vastassa, kannata hakata päätään.

Virta vie niiden ohitsekin, jollei ole jääräpäisesti takertunut yksisilmäisiin unelmiin. Vesi kiertää mieluummin kovat vastukset, vastoinkäymiset, kuin takoo niitä toistamiseen.

Vesi raivaa myös vuolaasti uuttakin reittiä, jos siihen suostuu. Silti se on sama virta.

VIRTAAVUUS 1

ELÄMÄ ON VIRTA.

Elämä virtaa joskus ohitsesi.
Tai sitten voit uida siinä virrassa.
Jos janoat jotain elämältä?
Alä niele liikaa suolaista vettä!

Runo: Sisäinen lapsi

Kokemukset torjuvin ajatuksin
ja varovaisin katsein
hellin lasta,
jota kannan sisälläni.
Kuulen joskus hänen helkkyvän naurunsa
suustani.
Tiedän hänellä
olevan pitkät liehuvat hiukset
ja siniset silmät,
eikä minun vihreitäni.
Näen
hänen jo kirmaavan aurinkoisella niityllä
valkovuokkojen ja kallakukkien välitse.
Kuitenkin niin vähän aihetta nauraa ja kirmata.

Hänen lapsen silmänsä ovat
liian avoimet.
Ja kyyneleensä
eivät yhtä sameita kuin minun.
Hän puhuu jo
kuin laulaisi
ja on vaiti
kuin hyräilisi.

Lapseni pikku lintuni
Tämä maailma
tulee tappamaan sinut.
Ja minä pelkään hetkeä
kun olen yksin.
Seuranani
vain oma ruumiini
kuin raunioitunut koti.

Nyt sinä kukit
sen kivien ja palkkien välissä
kalloina ja valkovuokkoina.
Kuulen sydämenlyöntisi!
Kuin rautaa taottaisiin
sulaksi vedeksi.

Varovasti,
hapuillen astuen,
kannan lasta sisälläni.
Jonka synnytän sielustani
silloin tällöin
neitseellisesti.

Yksin

Kukkia ja perhosen siipiä,
timoteit korkealla pääni yllä
Katselen koivun latvoja, pilviä, lintuja,
pohjattoman sinistä taivasta
Makaan pääni alla nurmi ja taipuisat heinät
Sormieni välistä nousevat ruiskukat, päivänkakkarat varpaistani
Joku nauraa äänekkäästi
ja kymmeniä päitä nousee heinien lomista,
kymmeniä päitä pareittain
Vain minä olen yksin orvokkiseppele hiuksillani

Väliteksti

Tämä kaupunki näyttää pysähtyneeltä. Tahtoisin jo jättää sen. En ole vielä valmis. Vielä en pysty ymmärtämään lapsuuttani.

Arvoituksessa jatkuu aihe lapsuudesta aikuisuuteen. Täällä Kosmoskynässä minua villitsee nuoruus ja sisäinen lapsi aiheena.

Parasta kesässä

Tänään oli lämmin päivä
Leikkasin ruohon ja se tuoksui
Ilma sakeaa kuin hunaja
Kuljetin kottikärryillä halkoja suojaan
Alimmaisiin oli tarttunut multaa, käsissä multaa
Ihoni alkoi sekin kesältä tuoksua
Päivän viiletessä istui puutarhatuoliin mukavan kirjan kanssa

Tunsin eläväni
Tunsin kuin siili,
joka sai portailta maitoa juoda

Sisäinen lapsi

Harvakseltaan olen nyt päivitellyt sivujani, mutta lupaan olla nyt ahkerampi. Arvoitus-sivuillani olen käsitellyt lapsuuden kovia kokemuksia ja syntymän ihmettä. Elämän sirkuksesta ja sieltä pääsenkin nyt aiheeseen: Sisäinen lapsi. Onko sellaista? Minulla on.

Miten lukijani tämän ymmärtävät. Raskaana en ole. Millainen sisäinen lapsi voi olla?

Nautin leikeistä (olen 50 vuotias noin) ja hyväntahtoisesta leikinlaskusta. Pidän värikkyydestä ja ihailen kaikkea kaunista. Joskus tekisi mieli juosta pitkin puistoja ja olla villi ja vapaa pieni tyttö. Haluaisin jopa suuren ja hienomman nukkekodin kuin minulla aikoinaan oli, eikä lapsenlapsille vaan. No niitä ei vielä ole. Onneksi ei ole vielä mummukuumetta. Mutta majan voisin itselleni rakentaa ulos ja puuhun.

Olenko vain lapsellinen ja korvaan lapsuuteni puutteita?

JOSKUS ON SAATAVA KORVAAVAKIN KOKEMUS.

Sirkus

Elämän sirkuksessa on kiire, ei ehdi juosta
Maailman areenalla on vauhtia, ei pysy mukana
Klownit tempoo ja valittaa surumielisin hymyin
Keisarit katsoo ja kultaa saa
muiden ansiosta, helposta näyttelemisestä
Joku saa rahat, me esiinnymme kurjasti
Leijonaa kesytetään hitaasti ja hurjasti
Vaaran maku saa katsojat hurraamaan
Me klownit tanssimme, potkaisemme toisiamme vaan
Muita naurattaa, itseämme ei
Työtä tylsää vaan, toinen rahat taskuun sai
Elämän komiikkaa hurjaa ja naurettavaa
Vaan kyynel harlekiinin silmässä jo kimaltaa
Miksi tämä sirkus, miksi raha juoksee
Miksi vauhdilla on töitä tehtävä
Miksi naurettavaa on tämä vaaran maku
Miksi jostain muualta on kaikilla onnen haku
Vastaa en, nyt vaikenen ja maskin tehdä saan
Aamulla vedän vaatteet ylle ja lähden tienaamaan


Elämän sirkus pomppasi myös Kosmoskynään. Miksi elämää kieltämään?